|
||||
|
Pappilan miljöö Historia | Keramiikka | Taide Alkuun pappila sijaitsi Längelmäveden rannassa. Nyt matkaa rantaan on kilometri, vielä 1800-luvulla vesi ulottui lähes pihapiiriin. Ensin vedenpintaa laski kaksi metriä Sarsan luonnonmullistus, kun 1604 Längelmävesi Roineen sijasta alkoi virrata Pälkäneveteen. Keväällä 1830 Kaivannon kanavarakennelma sortui, ja vesi laski toiset kaksi metriä. Nykyinen pappilan pihapiiri on 1800-luvun lopulta ja 1920-luvulta. Päärakennus on kertaustyylinen puupappila, raskailta muutostöiltä säästyneenä harvinaiseksi käyvää laatua. Laajennettu vuokralaisen tupa, Teemu Luodon yksityiskoti, on alun perin 30-luvun rakennusvaiheen ajalta, samoin sauna. Nämä rakennukset on aikanaan rakennettu vanhempien rakennusten paikoille. Varastovaja ja aittarakennus yltävät pian ensimmäiseen sataan vuoteensa. Vajan alapuolinen harmaakivestä holvattu kellari saattaa olla kaksisataavuotias. Pappilan navetta purettiin jo 1950-luvulla, nyt paikalle on rakennettu kanala. 30-luvulla istutettiin pappilan suojaksi kotikuusirivistöt.Taidepappilan aikana on istutettu uusia havupuita muutenkin runsaspuiselle pappilanmäelle. Löytyy koivuhaka, vadelmapensaita, syreenimaja, omenuspuita, luonnoniitty. Pappilan palkolliset ovat aikoinaan tehneet suuren työn miljöön aikaansaamiseksi, varat ovat tulleet seurakuntalaisilta kymmenyksinä. "Jotain hyvitystä saatiin, kun kyläläiset hakivat pihapiirin perennaistutukset ennen kuin Pappila luovutettiin meille". Teemu Luodon mielestä pappila kuuluu yhä koko kylälle, on pienen kunnan pieni kulttuurikeskus. Puutarha on miellyttänyt omistajaa ja vierailijoita villiintyneenä: Joidenkin perennaryhmien palauttamista on harkittu, mutta "liian fiiniä" pihaa ei haluta. Lähteet: | |||
|
||||
