Pappilan historia

Miljöö | Keramiikka | Taide

Vähän-Pennon Paunula oli jäänyt ensi kerran autioksi 1581 isännän Urbanus Juhonpohjan kuoltua. Pojat ja pojanpojat eivät selvinneet tilan verotaakasta. Seurakunnan kappalainen anoi kenraalikuvernööriltä autiotilaa papin virkataloksi. Pietari Brahe lahjoitti vuonna 1651 Paunulan tilan Kuhmalahden uunituoreelle kappeliseurakunnalle. Brahe käski alueen tilallisia auttamaan talon kunnostamisessa papin käyttöön. Viidessä vuodessa pappila saatiin asuttavaan kuntoon, ja siitä lähtien Paunula oli kirkonmiesten virkatalona 315 vuotta.

Joen toiselle puolelle valmistui vaatimaton puukirkko 1664, jota laajennettiin 1700-luvulla. Hautausmaalla on vanhan kirkon paikan muistokivi. Nykyinen kirkko vihittiin käyttöön 1846. Sen suunnitteli viereiselle kalliolle arkkitehti E. Lohrmann, C. L. Engelin seuraaja valtion ylimpänä arkkitehtina. Työn tekivät paikalliset rakentajat.

Heti 1600-luvun lopussa Paunula pääsi uudelleen rappeutumaan, kun kappalainen asui muualla. Juho Henrikinpoika Sterenius väkineen pisti Paunulan uuteen uskoon. Papinpoikana Juho rakensi lapsuudenkotiinsa uuden päärakennuksen 1730-luvulla. Talousrakennusten rakentamisvelvollisuus kuului eri kylien taloille. Pohjan ja Tervaniemen isännät uusivat väentuvan 1735, vehkapuntarilaisten vastuulla oleva navetta oli käyttökelpoinen, mutta haapasaarelaisten riihi pikaisen kunnostuksen tarpeessa. Näin kertoo vuoden 1741 taloudellinen katselmus Paunulasta. Nuorempi Sterenius pisti omalla kustannuksellaan pappilan tilan hyvään kuntoon.

Tulipalo tuhosi kaikki Paunulan rakennukset 1757. Syntyi kiistaa siitä, kenen vastuulla oli uusien rakennusten rakentaminen. Vanhastaan kunnostustyöt olivat jakautuneet seurakunnan asukkaiden ja kappalaisen kesken. Vuosisadan vaihteessa Paunulassa oli käytössä kaksi kaksikamarista tupaa, leivintupa, pirtti, kalustovaja, aitta ja sauna, sekä navetta, sikala, lampola,vaja, talli, riihi ja ulkohuone.

1770-luvulla kappalainen Adolf Adde teki lapsen pappilan piialle Anna Mikontyttärelle. Anna surmasi vauvan papin kehotuksesta. Pappi menetti virkansa, mutta Anna mestattiin ja poltettiin roviolla.

1800-luvulla Paunula oli välillä vuokralla. Väliaikaiset kappalaiset eivät juurikaan välittäneet pitää tilaa kunnossa. 1866 pastori Boisman valitteli rakennusten huonoa kuntoa. Päärakennusta paranneltiin seuraavina vuosikymmeninä, mutta vasta 1891, kun seurakunta suunnitteli itsenäistymistä,  valmistui uusi, nykyinen päärakennus. Papiston palkkaussäädökset muuttivat 1920-luvulla pappilan luontoisedusta virkataloksi. 30-luvun jälkeen ei pappilaa juurikaan enää korjattu vastaamaan asumistason nopeaa muuttumista.

1971 Teemu ja Raija Luoto ostivat Pappilan pihapiirin seurakunnalta. Seurakunnan uusi tiilinen pappila oli valmistunut vuotta aiemmin lähemmäksi kirkkoa. Alkoi Taidepappilan aika Paunulassa. Valkoinen talo maalattiin ulkoa vaalean vihreäksi ja sisältä reippain värein. Myöhemmin seiniä on maalattu vaaleiksi näyttelyitä silmällä pitäen.

lähde: Eeva Ojanen: Kuhmalahden seurakunnan historia 1992